jeejeeje, jeejeejejeeje

otsikko on suora lainaus eppu normaalilta, ja kuvaa tuntemuksiani tällä hetkellä. kasvihuone on valmis!!! onneksi on olemassa miesten siskonmiehiä! miehen siskonmieskin kyllä totesi että kokoamisohjeet oli kuin lentokoneesta kuvatut, niin pientä pränttiä ettei mitään tolkkua meinannut saada ja kuvat samaa luokkaa. mutta loppujen lopuksi ongelma oli isännän puutteellinen vatupassin käsittely, sokkeli piti saada aikalailla millilleen suoraan... karseeta, tee tommoisia sitten itse ilman rakennusinsinöörin papereita! nyt äkkiä tomaatintaimet sisään!

toinen hauska juttu on, että isäntä toi eilen meidän ekan mehiläispesän tarvikkeet kotiin. se pitää nyt koota ja sulattaa vahat sinne ja ostaa sitten tietysti ne mehiläiset vielä. he pääsevät nyt sitten asustamaan tuohon parin kilsan päähän, jossa meillä on tontti tyhjänpanttina. siinä on marjametsiä ja viljelypeltoja ympärillä, pikkuset pääsevät sinne luonnon monimuotoisuutta lisäilemään. ja tärkeää on sekin, että paikka on melko kaukana autotiestä, koska en todellakaan halua että autot törmäilisivät meidän mehiläisiin. niin pahaa tekee aina kesäisin kun niitä pieniä liikenteen uhreja näkee teitten varsilla. olen itekkin ajanut päin pikkulintua kerran, ja ihan kädet tärisi kun pysäytin ja piti mennä katsomaan että kai siltä lähti henki eikä jäänyt kitumaan. samantien tuli rekka ja näin kun se humautti uudelleen sen päältä. ahdistavia asioita tommoiset. meillä meinasi tulla erokriisi isännän kanssa, kun hän sanoi joskus että on joskus nuorempana tömäyttänyt kissaa päin, ja se kissa oli mennyt pellolle missä kasvoi pitkää heinikkoa eikä hän löytänyt sitä sieltä vaikka kävi etsimässä. näin taas punaista että OLISIT ETSINY KAUEMMIN!!!

mutta piti olla se jeejee-aihe tässä kirjoituksessa eikä tommoisia. eilen saapui paketti viherpeukaloilta!! olin taas niin kauan pihalla, että sitten kun isäntä tuli töistä, sanoin sillekin, että tämä on nyt just sitä kun emäntä lähtee keväällä pihalle ja palaa syksyllä takaisin. tuli kukkapenkkiin konnantatarta, lehtosinilatvaa, unikkoa, kurjenpolvea ja sorvarinpensas. laitoin vielä katteet koko kukkamaahan ettei tarttis nyppiä niitä rikkaruohotskeja. lisäksi vettä säästyy kun kate pitää maan mukavan kosteana. e-o on ihan äkeänä, kun äiti kuhnii iltaisin pihalla puoli yhteentoista eikä hän osaa mennä nukkumaan jos olen ulkona. ei millään malttaisi tulla sisälle, ja tekemistä riittää niin paljon. kukkamaa on mäntyjen katveessa, mutta heke-kulta sai unikkoja ja kirsikkapuun alle myös laitoin niitä, kun ovat aurinkoisessa paikassa. tulppaanit alkavat olla jo vähän ns.eilisiä, mutta kohta alkaa kaikki muu kukkia, ihanaa! ja alppiruusuni grandiflorum aikoo puhjeta myös kukkimaan vaikka justhan sen vasta istutin! meidän mökillä alpeilla on tulossa neljäs kesä, eivätkä vielä ole kukkineet kertaakaan, vaikka paikka on juuri niille sopivaa mäntyistä sekametsää hajavalolla ja vyöhyke vielä niin ykköstä kuin vain voi olla. en kyllä tainnut antaa niille mitään alkulannoituksia enkä ole lannoittanut myöhemminkään, kun en ole semmoisen kannattaja. uskon että niistä tulee sisukkaampia kun saavat kasvaa ilman keinotekoista usutusta. ehtisköhän tekemään vielä toisen tilauksen viherpeukaloihin...  

onkos tullut kesä vai?

sunnuntaina olin arjan kurssilla missä oli aiheena eläinten terveyspulmien hoito ja ensiapu homeopatialla, äärettömän mielenkiintoista. kynä sauhuten istuimme siellä kolme tuntia, minä ja muut noitaoppilaat, kun päänoita  luki loitsujansa. tosi ikävää että ihmiset mieluummin pumppaavat myrkkyjä lapsiinsa, eläimiinsä ja itseensä sen sijaan että antaisivat luontoäidille edes mahdollisuuden korjata asiat. me saimme e-o:n vauva-ajan korvatulehduksiin avun homeopatiasta ja meidän kissat arja on hoitanut jo monta vuotta ja vähän sitten meikääkin siinä samassa. eikö tähän saa hymiötä mistään. ei löydy, voi harmi.

piuku oli viime yön ulkona, hän on äijä! kävin illalla huutelemassa sitä ja kiertelemässä pihalla ja lopulta se olikin siellä vakipaikassa vajan parvella, mutta ei ollut halukas tulemaan sisälle ja sovin sen kanssa että se saa sitten olla kun oli niin lämmin, eilen oli 26 astetta lämmintä päivällä!! en tietenkään saanut yhtään nukuttua vaikka tiedän että hän on turvassa, ei hän mene aidoista yli vaan pysyy omalla tontilla. mutta se on meillä äideillä se jatkuva huoli lapsista, sen kanssa vaan täytyy elää. kävin yöllä kurnuttamassa ovella kahden aikaan, mutta ei jälkeäkään tossukasta. puoli neljältä e-m:lla oli pisuhätä ja silloin piku oli tullut ikkunalaudalle. voi että hän oli taas niin tyytyväinen itteensä!! sitten sopii olla taas mamman tossu kun on saanut olla vähän aikaa hurja saalistaja yön hämärässä, lintujen kauhu ja myyrien tuhokone.

eilen olimme e-m:n ja killin kanssa viikottaisella kyläilyllä johannalla. killin ja täplän rakkaus on liikuttavaa, tosin heiltä menee aina vähän maku alkutössöttämisen jälkeen. ensin juostaan taloa ympäri 15 minuuttia, joka toisella kierroksella killi edellä, täplä perässä, joka toisella toisinpäin. sitten molemmilla kieli roikkuu maassa ja turkit on aivan sotkussa. sitten killi tulee mun jalkojen väliin maate ja pysyy siinä kuin tatti vaikka täplä välillä käy vonkaamassa.
johannan ihanaisten herkkujen innoittamana tein heti tänään raparperinamukkaa ja sitten vielä mustikkapiirakan kun sattui olemaan vähän vanha kermaviili jääkaapissa. mustikkapiirakka jäi vielä koskematta kun vetästiin e-m:n kanssa aamukaffeet ja uunilämpimät rapskuherkut vaniljajätskillä höystettynä...mmm...

eilen laitoin vielä punajuuret, lantut, purjot ja herneet maahan. siemenestä kaikki joten katsotaan mitä niistä tulee jos tulee mitään, olen vähän skeptinen, kyllä ne niin pikkaraisia on. meikäläisen ryytimaalla liikuskelee sen kokoisia hämähäkkejäkin että semmoinen söisi ne siemenet pusseineen päivineen ja pyytäisi lisää. karmeita... joku kerta semmoinen nököttää mulla niskassa ja silloin koko kylä kuulee sen kirkumisen.

elämää viljelyaddiktina

se on ihmisellä joku alkukantainen tarves viljellä oma sapuskansa. joka vuosi, usein jo tammikuussa, alkaa suunnittelu; mitä laitan tänä vuonna vihannesmaalle ja mitä perennoja olisi kiva ostaa vanhojen kavereiksi. minä piirrän jopa luonnoksia paperille, mitä mihinkin kohtaan tulee, minkä näköisen hökötyksen aion taas nikkaroida ja teen melkein päivittäin listoja (joita sitten päivittäin päivitän), mitä kaikkea pitää muistaa.
sitten jossain vaiheessa keväällä iskee uupumus, päätänkin panostaa vaan joko vihannesmaahan tai kukkamaahan. viime vuonna se oli vihannesmaa, tänä vuonna kukkamaa. viimevuonna sitten kuitenkin muotoutui minun ihana pikku paratiisipuutarhani vaikka vakaasti päätin etten halua sitä rikkaruohojen nyppimistä ja kasteluruljanssia. ajattelin, että vain kesäkukkia, pari amppelia ja semmosta.
syksyllä sitten kaivautin isännällä vanhan vihannesmaan viereen toisen kaksi kertaa isomman. tänä keväänä uupumuksen iskettyä ajattelin, että nyt panostetaan kunnolla kukkapuoleen koska haluan vain lojua pihakeinussa lempeän kesätuulen tuodessa nenääni kukkien sulotuoksuja, kädessä hercule poirot ja vieressä puolikas ämpärillinen mansikkapirtelöä. kuitenkin kuin huomaamattani kaupasta oli tarttunut mukaani sipulinistukkaita ja vanhojen siemenpussien selailu alkoi taas. nyt on kasvimaalla jo jämijärveltä netotut rosamundat, 3 riviä sipulia, kehäkukkaa, samettikukkaa, valkosipulit ja uudet ruohosipulit salaattia unohtamatta.  lanttu ja herneet on vielä odottamassa, punajuurtakin olisi kiva kokeilla! kurpitsat ovat itäneet, nekin pääsevät ajallaan nauttimaan nasun tuotoksista. taisi jäädä se keinussa röhnöttäminen vähemmälle taas.
mummilta tulleet perennat pääsivät uuteen kotimaahansa jo eilenillalla ja viherpeukaloilta on tulossa tuhti satsi kukkasia, tilasin ne heti kun kuvasto ilmestyi, tietenkin.
silloinkin kun asuin rivitalossa ja pihani koko oli semmoinen, että kun portin avasi, niin olikin jo ulko-ovella, laitoin joka vuosi hernettä, yrttejä ja jotain kukkia. ei siltä vaan voi välttyä, en osaa olla häärimättä pihalla. siitä saa todellakin jonkun alkukantaisen tarpeen tyydytettyä kun saa vetää vanhalla kuokalla vakoja ja sitten nähdä kun pienet alut pinnistävät mullasta!! sitten höpisen niille juolavehniä nyppiessäni, että tuhmat rikkaruohot kun yrittävät vallata teidän paikan, ja jos vaikka postilaatikolla käydessä asfaltille on lierutellut kasturi, korjaan sen hellästi talteen ja vien multaan tekemään hommia.
onhan niitäkin ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista intoa rypeä mullassa, mutta mulle se on kyllä elämän suola.

kotimaan matkailua

tänään käytiin sukuloimassa jämijärvellä. killi sai hurjat paviaanikohtaukset ja kiisi pitkin peltoja ja pomppi ojien yli niin että kuovit sai kyytiä. kotiinviemisiksi saatiin siemenpottuja, perennantaimia (kaikkea semmoista ihanaa mistä ei tiedä mitä ne on ennen kun ne kasvaa), mummin kutomia mattoja 4 tai 5 ja sitten mummi lykkäs mulle mukaan vielä tämmöisen ihanan betonikiekon:

on taas askarreltu... mäkin tein niitä raparperinlehtijuttuja, niistä on mökillä polku porakaivolle, sitten olen tehnyt semmoisen kiekon missä on e-o:n käden- ja jalanjälki vielä pienempänä vauvana mitä hän on nyt, mutta en mä veny sentään tämmöisiin taideteoksiin. mummi oli tehny myös semmoisen upean lautasentapaisen, missä oli myös näitä lasikoristeita, ja kolot viidelle tuikulle. sitten oli yhden tuikun kippo joka myös oli koristeltu sinisellä lasilla. sitten oli lintujen juoma-allas. mä ihailin niitä kaikkia aivan haltioissani ja olisin tainnu saada ne kaikki mukaani jollen olis kieltänyt mummia lahjottamasta kaikkea. sain sitten tämän ja sanoin että se on aina meidän rappusella. se on ihana!
oli kiva reissu niinkun aina ja kiva tulla takaskin. oli paljon laulujoutsenia pelloilla matkan varrella ja kaksi kertaa kurkikin.
e-o ajeli papan kanssa valmetilla pelloilla ja veti herkkuja naamaan minkä kerkes takaisin tuvassa. mainio retki vaikka vähän satelikin.

meillä on kasvihuone edelleen vaiheessa, syvä huokaus... mutta meidän mammun autotallista löytyi aarre sinne! hieno kaappi mihin saan pienemmät puutarhatyökalut, ämpäreitä ja ruukut talveksi talteen! se on mädäntynyt nurkasta kun on saanut joskus kosteutta, muuten se olisi tullut meille sisälle mutta näin se on täydellinen kasvihuoneeseen.

vaikea keksiä näitä otsikoita

aikamoista myrskyä on pitänyt pari yötä. jännä juttu kun päivällä tuuli tyyntyy aika paljon. kasvihuoneesta lenteli seinäpaneelit ympäri nurmikkoa...se kylläkin vaan nauratti koska se on edelleen keskeneräinen. sitten ei enää naurattaiskaan jos se olis ollut valmis! sanoin kyllä isännälle, että vedän ilmastointiteippiä niiden kennolevyjen ympärille sitten kun se on valmis.

toinen juttu mikä nauratti tänä aamuna oli se, että e-o huomasi kadottaneensa kenkänsä aamulla kun piti lähteä kouluun! siis miten kengät voi kadota! sillä oli ne eilen jalassa koulussa, sitten illalla kun isäntä kävi taas peräkärryilemässä lasten kanssa, jalassa oli kumpparit. aamulla niitä lenkkareita ei ollut missään. ja justiinsa ne olis tarvittu tänään kouluun, koska heillä on maastojuoksukisat. nyt ukkeli joutui menemään sinne toisissa lenkkareissa, joihin muodostuu kuulemma paha kupru kun niillä kävelee, ja tämä kupru sitten painaa jalkaa. en oikein tiedä mitä ajatella tästä nyt, aika hämmentävää, että kengät ovat kadoksissa. siis niillähän kuljetaan vain ulkona, sitten niillä tullaan eteiseen johon ne riisutaan. mutta eteisessä ne eivät ole, eivät myöskään vessan lattialla missä kuivatellaan märkiä kenkiä, eikä terassillakaan niitä näy. eikä e-o myöntänyt sukkasillaankaan ulkona juoksennelleensa. no, ehkäpä mysteeri ratkeaa lähiaikoina, niin näissä yleensä käy.

keräilin nasulle nokkosia pari päivää sitten ja kuivasin ne kuivurissa. ajattelin tehdä sille oman vihersekoituksen talveksi, laitan varmaan koivunlehtiäkin ja mustanviinimarjan. horsma ja vadelmanlehdet ovat nasun herkkua, täytyy niitäkin yrittää löytää. se on ruppana ihan kapisen näköinen kun ne hirviöämmät laitumella on sitä kurittaneet. onneksi alkaa varmaan jo nokkimisjärjestys olla selvä, ettäs saa olla jo rauhassa siellä.

tässä on nasu ja maria, nasu näyttää ihan shetlanninponilta kun maria on niin pitkä.

hauskaa äitienpäivää äideille! minä lähden mökille pärskimään. 

sunnuntaijuttuja

taas ollaan flunssassa, kun en voi pihalta pysyä pois, eikä siellä voi tehdä mitään, jos on takki päällä, koska sitten on heti ihan hiessä niinkuin se kuuluisa sika. sitten saa tuota karmeaa tuulta keuhkoihinsa ja kurkkuunsa ja tauti pitkittyy ellei peräti tule siunatuksi jälkitaudeilla.

tänään oli maria ja meidän mammu kylässä. oltiin marian kanssa naskipossua katsomassa laitumella ja saamassa vähän tuulta keuhkoihimme. nasu oli oikein ihana. kasvihuoneen mutkikasta olemustakin ihmeteltiin porukalla, se näyttää nyt tältä:

se on ihan vempula. toivottavasti runko suoristuu ajan kanssa.

nyt olen istuttanut kolme alppiruusua omaan ryhmäänsä: pekan, tavallisen grandiflorumin ja eilen vielä haagan. alppiruusumulta ei ollut vielä saapunut kauppaan kun ensimmäisenä meille muutti pekka, joten otin vaan ihan puutarhaturvetta ja sitten keksin, että enpä taidakaan maksaa maltaita enää erikoismullasta vaan laitan niille kaikille tuota turvetta. se kylläkin on jonkin verran kalkittua, mutta kyllä siinä ainakin lukee että maan humuspitoisuutta nostaa. täytyy tulevina vuosina laittaa sitten vielä oikeaa turvetta päälle. ajattelin tehdä heille jonkun piimä-sammal-cocktailin, haluaisin saada sammaleen kasvamaan alppien alle. en muutenkaan käsitä, miksi sammalta niin paljon inhotaan puutarhoissa, sehän on pehmeää varpaiden alla ja kaunistakin. nurmikko on muutenkin luonnosta vieraantuneiden kaupunkilaishömelöjen keksintö. minä pistäisin meidän nurmikon nasulle tarhaksi tai ratsastuskentäksi, tai istuttaisin täyteen puita ja puskia ellei kaupunkilaishömelö isäntä vastustaisi. ainoa hyvä puoli nurmikossa on kroketin peluu ja miksei golffinkin. isäntä lisäisi listaan vielä jalkapallon.

tämmöiset ihanan hempeät pelakuut laitoin kuparipataan jonka löysin kirpparilta. pelakuut ovat vaaleanpunaisia vaikka kamera teki niistä lähes valkoiset.

isäntä on hakemassa jälleen uutta multakuormaa. meidän pihassa oli muuttaessamme se hyvä puoli, että täällä ei ollut kukkapenkkejä, kaiken on saanut tehdä niinkun olen halunnut! nyt laitan uutta kukkamaata ja isäntä haki tallilta sen pohjaksi kunnon hevonmunkkipatjan. muutama vuosi sitten ihmettelin terhin pihassa , kun hänellä kasvoi kukkapenkissä lautasen kokoisia ratamonlehtiä. terhi sanoi että siinä alla on reilu kerros sitä omaa tuotantoa (ei siis hänen, vaan hänen hevosensa). ja hölmöähän se olisikin olla hyödyntämättä niitä kakkaroita, hevonenhan on ehtymätön kakkakone. kesällä mullakin on superrikkaruohojen seassa superunikot,superpalavat rakkaudet ja kumppanit.
ei sitten muuta kun

sohvalta kajahtaa

olenko unohtanu laittaa kuvan tästä superhienosta ja asiansa ajavasta kompostikehikostani:

mua pisti muuten pörriäinen. olen luullut että ne ei edes pistä kun ovat niin leppoisia. e-o sanoi yksi ilta, että sun sängyssä on mehiläinen. olin juuri tarjoilemassa kalasille heidän ravitsevaa iltapalaansa, ja unohdin koko jutun siihen mennessä kun menin petiin. sitten aamuyöstä puoli viideltä plättäsin käden sen päälle, sattus oikein paljon ja kuulus äkäistä surinaa. laitoin valot ja kas, pörrihän se siinä mönki, oli mönkinyt siis koko yön! hyvä ettei ollut peiton alle joutunut eikä tyynylle! pörri pääsi sitten ulos narsisseja haistelemaan, mutta mun käsi sattui niin paljon etten saanut enää nukuttua. aamulla pistokohta oli vähän punanen ja turvonut, mutta seuraavana päivänä käsi muistutti lievää limppua ja tuli sellasia sietämättömiä kutina-aaltoja. silloin oli vapunaatto, ja kun se kerran alkoi kutista, ajattelin että on paranemaan päin. mietin kyllä että oisko pitänyt lähteä etsimään jotain apteekkia jostain, että olisin saanut antihistamiinitömpsyt.  raappisin sitä ihan sekapäisenä vielä sitten vapunpäivänäkin ja lievä limppumaisuus jatkui. rasvailin sitä aloegeelillä (ei mitään hyötyä) ja pidin kylmäkallea päällä, se sentään vähän helpotti kutinaa. nyt se on onneksi jo rauhoittunut kokonaan, mutta aika tujanderit myrkyt pörriäinen tuikkasi! viime kesänä mua pisti ampiainen ja se sattui niin paljon, että muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, tai sanotaanko äskeisen hetken, ei tämä sattunut lähimainkaan niin paljon, mutta jälkipuinti oli huomattavasti pitkäkestoisempaa ja vaivalloisempaa. kaikennäköisiä öttiäisiä. sitten kun isännälle tulee se mehiläispesä niin saadaan tutustua varmasti niittenkin pistimiin.

meidän tontin rajan ojassa oli iloinen yllätys, samppi oli sinne plöräyttänyt munakokoelman:

että mä tykkään sampeista! mökillä niitä on paljon, kun se metsä on oikein kostea ja varjoinen ja rehevä, oikein sampin paratiisi. viime kesänä meillä asui klassisesti raparperinlehden alla konna. se välillä kävi talsimassa kasvimaalla ja sitten talsi takaisin sinne vakipaikkaansa. ei tainnut tykätä kun mä taas aloin sätätä siinä. vein sille vettä kippoon että jos sen tarvii kastautua ja kyyläsin sitä jatkuvasti ettei se vaan jää lasten jalkoihin ja muuta. se sitten sai tarpeekseen ja häipäsi, mutta samppeja näkyi syksyllä vielä paljon, niitä ihania minivauvojakin ku on aivan sentin mittaisia söpöjä. nyt sitten mun täytyy sohlata tuon sammakonkudun kanssa, pitää tarkkailla sitä ojaa ettei vaan kuivu! siinähän kestää ainakin kuukauden ennen kuin ne syntyy.

mulla on taas kurkku kipeänä kun muksut on yskineet ja aivastelleet 2 viikkoa päin mun naamaani, puutarhaan tekis mieli ja jäätävä tuuli siellä vaan jatkuu, on se taas rankkaa.

mökkikausi on avattu!

mentiin sunnuntaina mökille ja tultiin tiistaina takaisin! olen pyhästi päättänyt, että tänä vuonna mökillä vaan vetelehditään eikä tehdä mitään hommia, yritän keskittyä kotipihaan, ei tarmoa eikä pätäkkää riitä molempiin. no tietty puuhommia pitää tehdä ja huussi pitää maalata ja vähän sentään laittaa kukkiakin!

siis kattokaa ny miten ihania sinivuokkoja mökin pihalla!!

raimo rantakäärmettä ei näkynyt, olen siitä vähän huolissani. raimo oli häviksissä jo viime syksynä. se on viihtynyt meidän mökillä jo vuosia ja olen tosi tarkka siitä että lapset ei mekasta jos raikku nököttää jossain. kerran olin juuri kääntämässä kompostia kun raikku lähti siellä liukumaan, jäi komposti silloin kääntämättä koko loppuvuodeksi kun en halunnut häiritä sitä, jos se siellä mahdollisesti majaili. välillä raikku on ollut rannassakin. toivottavasti se vielä jostain tupsahtaa!

kasvihuoneessa on tällä hetkellä pystyssä päädyt. arvostan isännän kärsivällisyyttä tällaisina hetkinä, mä olisin jo raivosta liilana kirkuen potkinu ne kennolevynpalaset roskikseen, mutta isäntä jaksaa pohdiskella yhtä ja samaa kohtaa kolme tuntia. ite en kykene ikinä lukemaan edes mitään käyttö-ohjeita, semmoiset on aivan sietämättömiä. en ole juurikaan puuttunut kasvihuoneen kokoamiseen juuri tästä syystä, vilkaisen vaan aina välillä ikkunasta että jaahas, isäntä istuu edelleen saman ongelman kimpussa. tuuli on kyllä nyt keikauttanut ne päädyt aika ikävästi kenoon, vaikka ne on ankkuroitu maahan ja aitaan kiinni, toivottavasti runko ei väänny. mutta minä en puutu, isäntä saa järjestää kerrankin itse ilman niskaanhengitystä ja päsmäröintiä. hemmetin kylmä tuuli muuten onkin taas, sitä ollaan aivan jäässä.

nasu muuten pääsi eilen jo laitumelle!! tietty sinne viedään vielä heinää, kun ei ruoho vielä ole kunnolla kasvussa, mutta kiva että se pääsi jo näin varhain viettämään villiponin vapaata elämää. siellä on ilkeät pihattomammat sen kanssa, eikä ne selvästi tykkää yhtään pienestä nasu-parasta. ne on aivan säälimättömiä toisiaankin kohtaan, sadistiset panssarivaunut, ja sitten kun toinen on vähän erivärinen ja muutenkin aivan surkea ja pallosilmäinen ja kirkasotsainen, niin nehän kyöräävät sitä siellä oikein kunnolla. onneksi siellä ei tilasta ole puutetta. tallissa oli iloinen perhetapahtuma, kun cosmo oli varsonut pari yötä takaperin. se on luonut varsansa kaksi kertaa ja viime vuonna synnyttänyt kuolleen varsan, mutta lopulta pääsi kokemaan äitiyden onnea. voi että oli nätti varsa, oikein kaunokki. toivomme molemmille onnea ja pitkää ikää.