torstai 3. toukokuuta 2012

sohvalta kajahtaa

olenko unohtanu laittaa kuvan tästä superhienosta ja asiansa ajavasta kompostikehikostani:





mua pisti muuten pörriäinen. olen luullut että ne ei edes pistä kun ovat niin leppoisia. e-o sanoi yksi ilta, että sun sängyssä on mehiläinen. olin juuri tarjoilemassa kalasille heidän ravitsevaa iltapalaansa, ja unohdin koko jutun siihen mennessä kun menin petiin. sitten aamuyöstä puoli viideltä plättäsin käden sen päälle, sattus oikein paljon ja kuulus äkäistä surinaa. laitoin valot ja kas, pörrihän se siinä mönki, oli mönkinyt siis koko yön! hyvä ettei ollut peiton alle joutunut eikä tyynylle! pörri pääsi sitten ulos narsisseja haistelemaan, mutta mun käsi sattui niin paljon etten saanut enää nukuttua. aamulla pistokohta oli vähän punanen ja turvonut, mutta seuraavana päivänä käsi muistutti lievää limppua ja tuli sellasia sietämättömiä kutina-aaltoja. silloin oli vapunaatto, ja kun se kerran alkoi kutista, ajattelin että on paranemaan päin. mietin kyllä että oisko pitänyt lähteä etsimään jotain apteekkia jostain, että olisin saanut antihistamiinitömpsyt.  raappisin sitä ihan sekapäisenä vielä sitten vapunpäivänäkin ja lievä limppumaisuus jatkui. rasvailin sitä aloegeelillä (ei mitään hyötyä) ja pidin kylmäkallea päällä, se sentään vähän helpotti kutinaa. nyt se on onneksi jo rauhoittunut kokonaan, mutta aika tujanderit myrkyt pörriäinen tuikkasi! viime kesänä mua pisti ampiainen ja se sattui niin paljon, että muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, tai sanotaanko äskeisen hetken, ei tämä sattunut lähimainkaan niin paljon, mutta jälkipuinti oli huomattavasti pitkäkestoisempaa ja vaivalloisempaa. kaikennäköisiä öttiäisiä. sitten kun isännälle tulee se mehiläispesä niin saadaan tutustua varmasti niittenkin pistimiin.

meidän tontin rajan ojassa oli iloinen yllätys, samppi oli sinne plöräyttänyt munakokoelman:


että mä tykkään sampeista! mökillä niitä on paljon, kun se metsä on oikein kostea ja varjoinen ja rehevä, oikein sampin paratiisi. viime kesänä meillä asui klassisesti raparperinlehden alla konna. se välillä kävi talsimassa kasvimaalla ja sitten talsi takaisin sinne vakipaikkaansa. ei tainnut tykätä kun mä taas aloin sätätä siinä. vein sille vettä kippoon että jos sen tarvii kastautua ja kyyläsin sitä jatkuvasti ettei se vaan jää lasten jalkoihin ja muuta. se sitten sai tarpeekseen ja häipäsi, mutta samppeja näkyi syksyllä vielä paljon, niitä ihania minivauvojakin ku on aivan sentin mittaisia söpöjä. nyt sitten mun täytyy sohlata tuon sammakonkudun kanssa, pitää tarkkailla sitä ojaa ettei vaan kuivu! siinähän kestää ainakin kuukauden ennen kuin ne syntyy.

mulla on taas kurkku kipeänä kun muksut on yskineet ja aivastelleet 2 viikkoa päin mun naamaani, puutarhaan tekis mieli ja jäätävä tuuli siellä vaan jatkuu, on se taas rankkaa.

Ei kommentteja: