tiistai 12. kesäkuuta 2012

pytyttää

taas ollaan flunssassa. tällä kertaa iski joku superpöpö meihin kaikkiin, tultiin kaikki saman yön aikana kipeiksi. luonnollisesti isäntä on jo tervehtymään päin, e-o ei ollut kovin pahasti missään vaiheessa kipeä, mutta e-m on aikas kuitti ja minä taidan viedä itseni tänään lääkäriin. piti päästä illalla joogaan!!! kiukuttaa!

myös se aiheuttaa hammastenkiristelyä (eli toisin sanoen haluaisin päästä kuristamishommiin), kun nuo penteleen viheräijät silppuavat kaikki kauniit kukat tienposkilta, mitä nopeammin, sen parempi. siis ketä ne kukat haittaa? kuka on tämän epäonnistuneen päätöksen takana? miksi se toistuu vuodesta toiseen eikä asiasta ja ihmisten valituksesta opita? tapahtuiko ennen paljonkin kolareita ja muita vaaratilanteita liikenteessä, koska tien reunalla kasvoi puolimetristä kukkaniittyä? onko ongelma globaali? näitä kysymyksiä olen pohtinut päässäni kuluneen viikonlopun ajan. tuijotin erittäin pahalla silmällä tökeröä traktorikuskia, ihmishirviötä joka vailla huolen häivää silppusi piennarta parimetrisellä tuhoterällään. oli vielä muksu siellä mukana että sekin oppii miten luonnolle pitää näyttää paikkansa.

killillä oli punkki melkein pimpissä. se oli imaissut ittensä täyteen ja oli iljettävä harmaa pallo. mietin että repeääkö se iljettävä takalisto kun veivaan sen siitä. hyi yök miten iljettävää, kyllä on menty vikaan siinäkin kun semmoisia on alkanut kehittyä maapallolle. syökö niitä edes linnut vai onko niillä mitään muita vihollisia kuin punkkipihdit! ostin jonkun minkälie huuhaapannan apteekista jota testataan sitten tulikokeella loppukesän ahvenanmaanreissulla. iljettäviä.

siis nyt piti toimia luonnonvastaisesti lauantaina. mökillä oli terassin katossa ampoilla pesä. pakkohan se oli viedä vähän kauemmaksi. mutta kyllä kävi surku, kun heti kun isäntä oli kuskannut sen pois, siihen tuli amppa pyörimään ihan hädissään, että missä pesä!! mä niitä amppoja kyllä pelkään, ne jostain syystä tykkää musta, mä varmaan haisen. muistan vieläkin sen kauhun päivän kun vein joskus vuosia sitten roskapussia ja roskiksen ympäristö olikin täynnä amppoja ja kaikki surisi mun ympärilläni. tosin olisi ehkä kannattanut vähän karsia sitä villiviiniä terassinkulmalla niin olisivat pesineet jossain muualla.

tässä on vielä mielen tyynnyttämiseksi näin kuohuttavan päivityksen jälkeen  kuva meidän mökiltä kun on suomen luonto parhaimmillaan.













ai niin ja nämä puukengät!! on äidillä ja tyttärellä yhtä söpöt!

Ei kommentteja: