maanantai 17. syyskuuta 2012

sokerikissan seikkailut

mä voisin tehdä väitöskirjan aiheesta kolkytplus-ikäisen naikkosen stressiperäiset närästysvaivat, niiden syyt, seuraukset ja hoitoyritykset. lisäksi musta on tulossa aika ekspertti tässä kissan diabeteshommassa. kissaa ei kuntoon tunnu saavan ainakaan ihan hetkessä, mutta olen imenyt tietoa itteeni kuin sieni.
lauantai meni klinikalla tipassa, kiitokset tuhatjalan väelle. pikun vatta oli edelleen lauantaiaamuna kuin ilmapallo, eikä se ollut pissannut vuorokauteen, joten soitin puoli seitsemältä päivystykseen ja vein sen sitten heti. normaali terveen kissan verensokeri on suurinpiirtein 3-5, pikulla se oli torstaina 24 ja lauantaiaamuna piikityksistä huolimatta 27. eläinlääkäri meinasi, että sillä on haimatulehdus, koska kuvassa ei näkynyt mitään ihmeellistä, mahan pulleus viittasi siihen ja se selittäisi myös sen, miksi piikittämäni insuliini ei ollut tehonnut lainkaan. piku laitettiin häkkiin rötköttämään päiväksi ja keräilemään vähän voimia. sokeri oli saatu laskemaan 10:een kun hain hänet illalla pois.
nyt syödään antibioottia, syötetään väkisin pitkin päivää (ruokahalu on edelleen poissa), piikitellään, kyylätään juomisen määrää, pissaamista, yleisvointia. lisäksi pitää vahtia ettei se putoa esim. rappusista, koska meno on vähän huteraa. eilen illalla mamma sai sentään yhden pienen huojennuksen, kun yllätin hänet nuoleskelemasta tassuaan! asioiden täytyy olla ihan hitusen paremmin, koska hän hoiteli henkilökohtaista hygieniaansa taas pitkästä aikaa. ja tänä aamuna hän lähti juoksemaan mua karkuun kun otin ruiskun käteeni! mutta menemme tänään taas mittauttamaan vakilääkärillemme verensokerin, ja olen ihan valmistautunut siihen, että se on taas noussut.

vastarannan kiiski

ukkelikin on taas flunssassa. oli niin paljon miettimistä kun lähdettiin mökille, että unohdin tavanomaisen troppivarastoni kotiin!! e-o on tottunut siihen, että kun on noita-akka mutsina, aina saa tarvittavan rohdoksen, ja jossei löydy kassista, niin äiti hakee sitten pihalta jostain. olisin antanut hänelle d:t tuplana ja päälle kunnolla c:tä ja aconitumit, ja keittänyt päälle kunnon siankärsämöteet, mutta nyt ei auttanut muu kuin käskeä pojan syömään pihlajanmarjoja. yllättäen ne eivät saavuttaneet mitään kauheaa suosiota, joten sitten vaihdettiin puolukoihin. onneksi hunajaa sentään oli mukana, sitä täytyy nyt sitten kuljettaa kanssa aina mukana pikun takia. käppänä heräsi kuitenkin tänä aamuna kovassa räkätaudissa, mutta kurkkukipu oli onneksi hellittänyt.

tänään on ruokana sekasienikeittoa, tietysti mökkimetsästä eilen poimittuja kaikki tyynni. mökkimetsä on maailman paras metsä. pieniä nummitatteja, pari kangastattia, 2 madotonta herkkutattia  ja suppikset oli saldona tällä kertaa. 

1 kommentti:

Bessie kirjoitti...

Oi sitä Pikua, on rankkaa :(, teillä molemmilla. Kumpa se paranisi.

Ihana miten osaat käyttää marjoja ja hunajaa apuna flunssassa. Ja itse en sienistä erota kuin kärpässienen, korvasienen, kantarellin ja herkkutatin :D