maanantai 15. lokakuuta 2012

ylävartalorampana

pahoittelen pientä päivitystaukoa, olen joutunut tuijottamaan tietokonetta ihan liikaa viimeaikoina eikä ole riittänyt touhukkuutta blogille. mutta kun näin mukavasti heräsin taas kahdelta yöllä niin eikun päivittelemään, että voivoi, arvatkaas ny mitä.
heräsin aamulla mökillä selkä niin kipeänä että oli pakko tehdä heti soittokierros, jos pääsisi heti naprapaatille. en saanut vedettyä syvään edes henkeä, kun lapaluiden välissä joku nikama painoi keuhkoihin ja aiheutti aivan järkyttävää viiltävää kipua. en saanut tehtyä mitään vasemmallakaan kädellä, en voinut nostaa mitään, ihme että sain paidan päälle! ei se nyt vielä riittänyt että oikea käsi on edelleen melko viraton! onneksi turun luontaishoitolasta löytyi ihana naprapaatti ulla joka huoli minut vaikka olikin sunnuntai. hän möyhensi selkäni siihen malliin, että olen jopa saanut muljattua sängyssä nyt yöllä aika normaalisti. oli se kipu kyllä niin kauheaa etten olisi ikinä uskonut. ulla meinasi että se olisi ollut vaan tavallista pahempi fasettilukko, vaikka ei se kyllä yhtään siltä tuntunut, tuntui kuin koko nikama olisi ollut sivuun muljahtaneena. aivastin autossa matkalla ja ei varmaan olisi sen enempää nipannut jos joku olisi iskenyt puukolla selkään. vissiin kai tämmöinen uusi näppärä ongelma muodostui koska olen kohta 2 viikkoa joutunut varomaan ja jännittämään olkapäätäni, ja myös koska en juuri siksi ole päässyt tekemään normaalia selkäjumppaani. jumpata meikäläisen nimittäin täytyy juuri niiden fasettien takia, muuten en pääse aamulla sängystä ylös. selkä menee muuten muutamassa viikossa niin jäykäksi etten pysty tekemään sitten enää mitään. kiertoliikevenyttelyllä se pysyy sellai notkeana että saan jopa itse fasettilukkoja avattua, ja niitä tulee siis päivittäin. isäntä hoitaa sitten ne mihin ei omat konstit tehoa. eikö ole auvoista tämä kakkaselkäisen elämä! tätä se on ollut viimeisen 10 vuotta.

mutta koska en ole jaksanut riiputtaa oikeaa kättäni kantositeessä muuta kuin ekat 2 päivää sijoiltaanmenon jälkeen, neuloin mökillä lauantaina ekan säärystimen tosi tuhdista ruskeasta boston-langasta. tein oikein semmoisen joka lähti resorin jälkeen levenemään niin että meikäläisenkin pohje mahtuu. ja sitten taas kapanee nilkkaa kohti. ruskea lankani ei riittänytkään toiseen säärystimeen, ensi lauantaina jatkuu sitten viininpunaisella langalla. ne on ihan hyvä pari sitten.

tämmöiset kynsikkäät tein olkapäätä edeltävänä viikonloppuna:


ja tämmöisen pipon sitä edeltävänä:


aikamoista myrskyä piti merellä edellisviikonloppuna, meidän mökkitie oli muuttunut koskeksi, e-o kävi jopa uittamassa laivaa tiellä.

ai niin tässä on vielä kuvaa kurpitsain parhaimmistosta:


1 kommentti:

Bessie kirjoitti...

Onpa ollut tuskaisia vaivoja selän ja kädenkin kanssa. Paranemisia, että pääsisit taas ylläpitämään selän terveyttä.

Hienot kurpitsat teillä! noistahan kaivertaisi komeat koristeet halloweeniksi. Olet myös tosi näppärä käsistäsi :), kaunis pipo ja kynsikkäät.