maanantai 19. marraskuuta 2012

kaamos, jeah.

voi juku miten mukavaa kun on taas niin harmaata, niin harmaata. me henkiset britit pidämme sateesta ja sumusta, mutta rajansa kaikella. ei sitä nyt montaa viikkoa kestä. ajattelinkin että pitäisikö toivoa pukilta semmoista päivänvalolamppua tai kirkasvalolamppua. kun ei voi lähteä eteläänkään, kun on näitä nelijalkaisia eikä ilmastoakaan saa lämmittää ehrontahron. pukki on yleensä ollut mulle kyllä suotuisa, ja olen vähentänyt kiroilemistakin, niin jospa...

valoa ja kauneutta pimeyden keskelle. tein tuommoiset uudet upeat mansetit joulukyntteliköihin, kun niissähän on aina ihan kaameat. pelkästään jo se masentaa kun näkee ne muovilta näyttävät ns.havut niissä.



saikkukin on sitten loppu, tänään pitää raahustaa töihin sellai kädet maata laahaten niinkuin aku ankka. ei yhtään kiinnostaisi, mikä on kyllä aika huolestuttavaa, kun on ollut 6,5 viikkoa pois. luulin että olisin puhtia täynnä kun menen taas sinne. mutta mietin jo että pistäisin hakemusta menemään jonnekkin muualle, kun niin paljon tökkii vastaan.
tämä jatkuva suhru ulkona pistää syömäänkin aivan liikaa. miten voin laihtua jouluun mennessä, ja sitten taas uudestaan johannan ristiäisiin mennessä! nytkin heräsin, sitten ajatukset siirtyivät siihen, että miksen laihdu. sitten muistin että jääkaapissa on jo monta päivää sitten avattu kinuskikastikepurkki ja punaisia viinimarjoja. ne olivat tosi herkullisia. eikä menneet hukkaan! jos ne olisivat vielä pari päivää olleet siellä niin marjat ainakin olisivat olleet jo homeessa. mutta kun on niin noloa kun yksi ukko kylillä kysyi että tuleeko teille kolmas. huusin sille että mä olen vaan paksu!!! sitten se oli aika nolona.
katsokaa vielä miten ihana poni mulla on:

vie se kaikki rahat mutta ei ole joka pojalla noin söpöä naamaa

Ei kommentteja: