maanantai 31. joulukuuta 2012

iloinen kotiinpaluu

possu tuli takaisin kotiin! haettiin naski aamupäivällä klinikalta, se olikin jo ihan kypsä siihen seisoskeluun, oli vähän sen oloinen että "paas akka töpinäksi" kun laitoin fleeceä niskaan. varovaisesti kävelee mutta ihan hyvin. nyt jatketaan kotona vielä karsinassa oleskelua ja jalan kylmäämistä pari x päivässä ja tulehduskipulääkettä muutaman päivän. ihan pääkallokelit! jään päällä vettä, aivan kaameaa. jollei se muutu ennen kuin nasu on valmis taas pihattoon, pakko kai sille on kengät ja hokit sitten laittaa, voi kakka. olen kengättömyyden puolestapuhuja, ja olin suunnitellut ostavani nasulle kavioiden päälle laitettavat töppöset joihin hokkeja voi kiinnittää, sitten joskus kun sillä voisi alkaa ratsastaa. mutta ei sellaisia ympäri vuorokauden voi käyttää, eikä edes ole varaa niihin nyt, kun ne ovat aivan sikakalliita. eli en nyt tähän hätään keksi muuta keinoa millä liukastelua voisi näillä keleillä estää.

ja jälleen kerran hyvää ja vähäpaukkuista vuodenvaihdetta lukijoille!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

parannusta ponytilanteeseen

kävimme tsekkaamassa ponia tänään anivetissä ja viemässä namukkaa. hän käveli jo ihan hyvin, pientä haparointia enää! eva ja tyttärensä sanoivat, että jalasta oli varmaan mennyt jossain määrin tuntokin, koska siinä on kuulemma joku isompi hermokimppu. kakkiaista oli siellä hemmoteltu porkkanoilla ja hän oli oikein pirteä ja oma itsensä taas. toki kipulääkettä oli saanut mutta kuitenkin. juku että voin varmaan huomenna hakea hänet sieltä pois, vaikka luulin että ponista tulee nakkimakkaraa! arvaatte varmaan helpotukseni määrän.

käytiin tänään mökilläkin!! mahtava sumu merellä, ihan kuin olisi ulappa ollut edessä kun ei lähisaaria näkynyt ollenkaan! ilmakin oli sen verran lämmin eikä tuullut, ettei tullut sitä normaalia ytimiin tunkevaa jäätymistä. joskus muistan että oli talvisella mökkireissulla varpaatkin niin jäässä, että teki kävellessä vähän ilkeetä, tuntui siltä kuin ne napsahtaisivat poikki kun eivät edes oikein taipuneet enää. tuttu ilmiö koulun luistelutunneilta kaikille kohtalotovereilleni joilla ei kierrä veri jaloissa ollenkaan.

piku oli ihan raivona kotona kun tultiin takaisin, kun mamma oli ollut liian kauan pois. nyt täytyy sille lässyttää että se leppyisi. siitä se sitten tossuuntuu taas.

hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!!


lauantai 29. joulukuuta 2012

väliaikatietoja ponysta

soittivat anivetista, pelkäsin tietty pahinta. mutta nasulla onkin kuulemma turvotus hieman laskenut ja se kävelee hitusen paremmin!! kuumekin on laskenut! koipea kylmätään kaksi kertaa päivässä, muuten tietty vallan karsinalepoa. ruoka maittaa ja hän on pirteämpi mitä eilen! voi tätä onnea! en nyt kumminkaan vielä ala kakkua leipomaan ja pidän mielessä että vaara ei välttämättä ole vielä ohi. on tässä kyllä jo tuskahikisyyden lakipiste saavutettu.



perjantai 28. joulukuuta 2012

my little pony- sydänsuruja

nasu oli eilen aamupäivästä kolmijalkainen. soitin puolenpäivän maissa eläinlääkärin joka ehti tilakäynneiltään vasta puoli kuudelta tallille. penisilliiniä ja kipulääkettä, nasu raahasi etujalkaansa, se ei pystynyt yhtään nostamaan sitä. kuume nousi aika vauhtia. ell epäili, että sillä on niveltulehdus, ja se vaatisi retkeä yötä vastaan helsinkiin, jossa sitten aloitettaisiin nivelen huuhtelu ja maksaisi tuhansia euroja. tein sitten raskaan päätöksen odottaa aamuun asti ja viedä nasu anivettiin. niveltulehdus on ilmeisesti sellainen vaiva, että jos hoitoon ei saada tunneissa, se kuluttaa nivelestä jotkut pinnat ja ainoa vaihtoehto saattaa olla eutanasia. soitin helsinkiin itsekin ja olivat sitä mieltä, että kaikki oireet viittaavat niveltulehdukseen. samoin tallinpitäjä oli ensin kovasti rohkaiseva mutta kun kuuli että nasulla on korkea kuume, sanoi että "jaa on se sitten". kiva.
siispä nostin kipeän jalan trailerin rampille ja lähdin nasun kanssa viimeiselle matkalle. olin pidättänyt parkua niin kauan että silmätkin olivat jo ihan turvoksissa. kuvat otettiin, murtumia ei näkynyt, niveltulehdusta ei voi kuulemma nähdä edes kuvista, mutta yllättäen eläinlääkäri olikin sitä mieltä, ettei usko niveltulehdukseen. hän meinasi, että nasu on liukastunut pihatossa ja reväyttänyt täydellisen perusteellisesti itsensä josta sitten kaamea turvotus ja kipureaktiona kuume. naski jäi viikonlopuksi nauttimaan talon antimista, jos hänen vointinsa huononee, sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto. mutta jos turvotus alkaa laskea ja poni piristyy, toivoa on vielä. lihasvauriot onneksi paranevat ajan kanssa ja täytyy sitten hieroa kovasti.
voi että kun on takki nyt tyhjä! olin varma siitä että tulen sieltä hevosettomana takaisin, ja kun en tullutkaan, se jotenkin sotki pasmat entistä pahemmin. olen ihan kuitti kaikesta jännityksestä ja kauheasta surusta. tosi kaamea vuorokausi takana! helpottaa kuitenkin se, että nasu on nyt hyvässä hoidossa, ja jos se täytyy lopettaa, se käy siististi klinikalla eikä kärsimyksiä jouduta pitkittämään yhtään.

perjantai 21. joulukuuta 2012

murha ponylinnassa

murheellisen tapauksen tapahtumapaikkana oli ponylinnan kartano, kaukana jossakin. tunnelma kartanossa oli painostava, suorastaan ahdistavan huolestuttava. huoneet olivat autioita, kuin odottaen sitä kauhunhuutoa joka kohta kiirisi kartanosta ponyvillen kylään saakka.













salin lattialla irtonainen jalka! kenelle se kuului? mistä se oli ilmestynyt ponylinnan kartanon salin lattialle? kuka oli lähtenyt huoneesta juuri äsken, jättäen jälkeensä jalan ja vielä kytevän takkavalkean?


ruokasalin pöydällä kaatunut pirtelömuki, kirjastossa kumoon potkaistu jakkara! kamppailun merkkejä!





ja sitten, makuuhuoneesta paljastui karmea totuus: onnettoman kreivitär jacqueline-lisbeth strösselström-riegerin maalliset jäännökset, pelkkä yläruumis!



ja silloin hurja kirkuna, ikkunassa palvelustyttö lucienne-melissa erchenbach-strömmingsbodan, huusi kuin olisi sillä voinut herättää kuolleet.


poliisien saapuessa paikalle heillä oli edessään lähes ylivoimainen tehtävä, monimutkainen rikos, täydellinen murha. edessään luultavasti vuosikausien poliisitutkinta, jonka päätökseen saattamisesta ja syyllisen löytymisestä ei olisi mitään takeita. kuka murhasi onnettoman kreivitär jacqueline-lisbeth von srösselström-riegerin??

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

kesälomasuunnitelmia

meikäläinen on sen sortin taivaanrannan maalari, että katse on aina tulevassa ja pää suunnitelmia täynnä. usein on öisinkin vaikea saada unta, jos on keksinyt jonkun jännän suunnitelman minkä aikoo toteuttaa, koska pitää hioa sitä mahdollisimman hyväksi. suunnittelu on elämän suola. uuden vuoden jälkimainingeissa alkaa taas puutarhasuunnittelu, mutta sitä ennen keksin mitä kesällä tehdään keittiöön! olen tähän taloon muutosta asti harmitellut sitä, että kun keittiöstä pitää kiertää koko talon ympäri että pääsee kasvimaalle. olen suunnitellut ovea toisen keittiönikkunan paikalle koko ajan ja nyt sain taas hepulin ja laitoin alustavasti hösseliksi. eihän siihen tarvita kuin jonkinlainen lupa, rakennussukulaisäijä puoleksi päivää, se ovipaketti, hieno metallinen ovikatos ja lautaa ja maalia, että saadaan rappuset kasvimaalle. näin siis tapahtukoon alkukesästä, isäntä saa kuulla tämän kun tulee töistä. meidän isäntä on onneksi sitä lajia joka ei laita kauheasti hanttiin. budjetin rajoissa saan toteuttaa itseäni. löysin jo netraudasta haluamani oven karmeineen kynnyksinen päivineen ja kauniin ovikatoksen jostain toisesta paikasta. en malta odottaa! pottumaa tosin pienenee hieman kun raput tulevat sinne asti, mutta ei se haittaa. voin laittaa yrtit siihen rapun pieleen sitten ja ihanan köynnösruusun tai kärhön kasvamaan kaidetta pitkin ylös talon seinää. aika ihanalta kuulostaa vaikka itse sanonkin.

tässä on ovi kesällä.

haettiin kuusi edellispäivänä isännän enon metsästä. se on ihan nätti ja sopivan toispuoleinen kun meillä on niin pieni olohuone, se täytyy sijoittaa seinän viereen ja olisi sääli leikata oksia pois. sitä paitsi parimetriset luonnonkuuset on niin harvoja ettei niistä paljoa voi pois enää ottaa jos jotain vihreää haluaa olohuoneeseensa. pikkujoulukuusi meillä on kyllä tosi tuuhea, laitanpa tähän kuvan hänestä. tämä on ollut jo pari viikkoa ilahduttamassa meitä.
enpä laitakkaan, se kuva taitaa olla kamerassa vielä.

lunta on puoli metriä ja lapsilla on hauskaa. ja on meillä aikuisillakin, olisi kamalaa jos olisi ihan musta maa niinkuin viime vuonna ja hämärää ja ällöä. lumitöitä saa tehdä joka päivä kun sitä tulee kokoajan lisää. tonttujen jälkiä on näkynyt pihalla paljon ja luulen että ikkunaan kiinnitetty lista on luettu ja pukille viety. lauantaina haetaan kinkku ja sunnuntaina siivotaan. huomenna teen joulukakkuja isännän sukulaisille, olen joka vuosi tehnyt ruokalahjoja, ne ovat parhaita ja arvostettujakin kuulemma. aattona sitten käydään viemässä pollelle jouluherkkuiloa ja sitten tossutellaan kotona tapaniin asti. mainiota joulunalusaikaa!

perjantai 14. joulukuuta 2012

heppastelua

meillä on ollut nasun kanssa kovin kivaa viime aikoina! teemme kävelylenkkejä maastossa ja puuhastelemme yhdessä kaikkea mukavaa. nasulla on hellyyttävä tapa mennä mun selän taakse piiloon kun tulee lenkillä vastaan jotain pelottavaa. hän vaihtaa puolta sellai että mamma jää hänen ja pelottavan jutun väliin, ja sitten taas takaisin kun ollaan menty ohi! se on niin söpö!!
eilen soviteltiin taas uutta satulaa. aivan sattumalta vanha tuttavani myi netissä juuri sitä satulaa mitä olen nasulle ajatellutkin, ja hain sen häneltä turkusesta eilen ja kokeilin sitä nasulle heti illalla. se ihan loksahti selkään, oli ihan suorassa siinä eikä puristanut mistään, eikä edes tullut lannerangan päälle ollenkaan, mikä on ollut ongelmana kun nasun selkä on niin tosi lyhyt. kokeilen vielä viikonloppuna juoksuttaa sitä hieman satula selässä että nään miten se liikkeessä asettuu. jos hyvin käy, saadaan puoleen hintaan uutta vastaava satula. sitten onkin enää se pieni este että siellä satulassa pysyisin vielä jonain päivänä.
olin kaameassa lumipyryssä urheasti juoksuttamassa nasua tässä alkuviikosta, harjoittelemme sitä vaikeaa oikeaa kierrosta kun se on alkanut sujua jo vähän. nasulla oli ekaa kertaa sivuohjat mitkä olin jättänyt aika löysälle kun kerran oli eka kerta. nasu pisti taas kaksi pukitussarjaa alkuun, ihan selkeästi se aina protestoi uutta asiaa sillä. sanoin sille sitten että lopeta, pölvästi, niin se jäi siihen möllöttämään hetkeksi ja lähti sitten menemään niin valtavan kaunista ravia että voi hitsi. eikä ollut enää mitään ongelmaa. jostain syystä hänen vain täytyy se pukitushomma saada tehtyä jos on uusi asia opittavana, vasta sitten voi ruveta treenaamaan.

sieltä tullaan mammaa vastaan, ihana!

kohtapuoliin saakin ruveta ostamaan aineksia jouluherkkuihin. meille tulee joka vuosi luomukinkku, joka ei ole kylläkään hinnasta johtuen mikään kauhean iso mutta kyllä sitä muutama päivä popsitaan. laatikot olen jo tehnyt pakastimeen. minä haluan aina jonkun erityisherkun jouluna, se on joka kerta eri. tänä jouluna ajattelin tehdä kylmäsavulohesta rullan mihin laitan piparjuurituorejuustoa ja jotain tommosta namia sisälle. ja sitten teen ison kakun mihin tulee varmaan taas jotain vaniljamömmöä ja luumumarmeladia ja joko marsipaanipinta tai sitten sitä sokerimassaa. tein sellaisen kerran ja se vei kaikilta kielet mennessään sellai että oli muutaman päivän aika hiljaista.
kuusikin pitäisi jostain hommata. meillä kasvaa muutama oikein nätti omakin, mutta en tiedä raaskiiko. ei silti oikein houkuta maksaa muutamaa kymppiä kuusesta, kun niitä on kerran metsät täynnä. saha mukaan vaan ja hämärähommiin. tähän loppuun tunnelmakuva meidän saunasta!



torstai 6. joulukuuta 2012

hyvää itsenäisyyspäivää!


eilen illalla oli firman pikkujouluruokailut. olen sen verran viaton tyttöparka että unohdan aina että niissä tarjoillaan juomapuoltakin. joka vuosi sama juttu, ajattelen, että menen syömään niin että napit lentelee ja vyöryn sitten kotiin ja kaadun selälleni sänkyyn ja vedän sikeitä aamuun. ja taas toistui sama kaava kuin joka vuosi, olin jo aloitusglögin jälkeen hihittelemässä kuin idiootti. siihen päälle punaviinit ja liköörit. se meni kuitenkin suunnitelman mukaan, että söin niin paljon että meinasin posahtaa. luulin etten pysty tänäänkään vielä syömään mitään.

mutta aamun koittaessa lähdimme koko porukka johannalle glögitortulle, pullalle, pipareille, kaneliässille jne. sitten kotiin, isännällä oli kokkausvuoro. söimme uunilohta, lohkoperunoita ja omena-sellerisalaattia. sitten jälkiruuaksi joulutorttuja, eikä tehnyt tiukkaakaan. onneksi mulla on niin hyvä aineenvaihdunta.

viikolla leivottiin lasten kanssa joulupipareita. ne on jo syöty mutta näitä söpöjä piparikuusia olen vielä varjellut herkkusuilta!

meidän aivorajoitteinen puppemme oli karkuteillä taas. naapurin setä oli ollut omansa kanssa lenkillä ja koulun paikkeilla oli tullut killi vastaan. hän oli saanut sen maaniteltua seuraamaan heitä kotiin asti. voi mahdotonta pölvästiä, koululle kun on meiltä matkaa yli kilsa! ei sillä ole juoksuakaan, ihme touhua tuommoinen kyläluutiminen. silloin oli vielä 17 astetta pakkasta.  ajattelin että kyllä se kohta tulee kun on niin kylmä, että se on varmaan mennyt leikkimään tuossa lähellä asuvan malamuutin kanssa. yli tunnin se sitten kuitenkin kerkesi olemaan liesussa ennen kuin setä palautti hänet, ja arvatkaa vaan miten monta kertaa sen tunnin aikana kävin ovella huutamassa kurkku suorana! luulisi että oli rimppakintut vähän jäässä jo silloin. ja varmaan oli se rusina siellä korvien välissäkin kun ei mitään sanonut.

seikkailunalle ei ollut mukana tällä reissulla.